Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu velkajärjestelystä

 

Löysin mielenkiintoisen korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen, joka eteni eri oikeusasteissa siten, että sekä käräjä- että hovioikeus hylkäsivät velkajärjestelyhakemuksen, mutta lopulta korkein oikeus myönsi hakijalle velkajärjestelyn. Mutkat suoraksi asia eteni kutakuinkin seuraavasti:

A haki vuonna 2020 velkajärjestelyyn, vaikka oli tehtaillut petoksia, joista hänet oli tuomittu ankariin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Viimeisin rangaistus oli langetettu vain vuotta aiemmin, vuonna 2019. Rikosperusteisten velkojen osuus oli noin 200 000 euroa ja henkilökohtaisten kulutusluottojen osuus noin 70 000 euroa.

Käräjäoikeus antoi A:n velkajärjestelyhakemukseen hylkäävän päätöksensä 3.12.2020. Käräjäoikeudessa A:n katsottiin olevan velkajärjestelylain mukaisesti maksukyvytön ja että velkajärjestelylle oli velkajärjestelylain 10 § 1:n (rikosperusteinen velkaantuminen) ja 7:n (piittaamaton velkaantuminen) kohdan mukaiset esteet.  

Vaikka käräjäoikeus piti peliriippuvuutta painavana syynä, katsoi se A:n velkaantuneen erityisen moitittavasti. Lisäksi se katsoi, että velkaantumisesta kulunut aika ei puoltanut velkajärjestelyn myöntämistä.

Hovioikeus piti käräjäoikeuden hylkäävän päätöksen voimassa ratkaisussaan 23.3.2022. Hovioikeus katsoi, että A:n esteperusteet (rikosperusteinen velkaantuminen ja piittaamaton velkaantuminen) olivat moitittavia, koska A oli tuomittu ankariin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Lisäksi tuomioista kulunut aika ei puoltanut velkajärjestelyn myöntämistä. A:lle myönnettiin kuitenkin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, jonne asia myös lopulta eteni.

Korkein oikeus myönsi A:lle velkajärjestelyn vuonna 2023. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan mm. sillä, että A:lla oli diagnosoitu peliriippuvuus, ja että pelaaminen oli loppunut vuonna 2016. Korkein oikeus katsoi, että velallisen harkintakykyyn vaikuttavat sairaudet tulee ottaa kokonaisharkinnassa huomioon, kun arvioidaan velkaantumisen piittaamattomuutta.

A oli uudelleenkouluttautunut ja työllistynyt. Korkeimman oikeuden päätöksessä erityisesti korostui A:n aktiivisuus ja ns. sosiaalinen ryhdistäytyminen sekä se, että hän oli tehnyt voitavansa velkojen maksamiseksi. A:n kokonaisvelkaan ja tuloihin nähden A oli maksukyvytön. Korkeimman oikeuden perusteluista selviää, että on tärkeä kyetä osoittamaan, että velallinen on ottanut vastuun velkojensa hoitamisesta omien kykyjensä mukaisesti.

Korkein oikeus lisäksi arvioi, että velkaantumisen ajankohtana on lähtökohtaisesti pidettävä rikosten tekoaikaa, ei niistä annettujen tuomioiden ajankohtaa.

Myös A:n elatusvelvollisuus otettiin korkeimman oikeuden velkajärjestelyn kokonaisharkinnassa huomioon.  Velkajärjestelyn kokonaisharkinnassa korkein oikeus ei arvioinut ainoastaan velallisen toimeentuloa, vaan arvio sitä koko perheen kannalta.

Mikäli ennakkopäätös kiinnostaa tarkemmin, voit tutustua siihen tästä.