Velkajärjestelyn maksuohjelman lykkääminen, muuttaminen ja raukeaminen

 

Velallisella on velkajärjestelyn maksuohjelman aikana oikeus lykätä suorituksia velkojille enintään kolme kuukautta, jos maksuohjelman kesto on kolme vuotta. Jos maksuohjelman kesto on tätä pidempi, voi lykkäyksiä olla yhteensä viisi kuukautta. Velallisen tekemät lykkäykset maksuissa vastaavasti pidentävät maksuohjelman kestoa velkajärjestelyn lopusta.

Käytännössä maksuohjelman lykkäys tapahtuu yksinkertaisesti siten, että velallinen ilmoittaa velkojalle aikovansa hyödyntää suorituksen lykkäysoikeutta.

Maksuohjelman muuttaminen

Velkajärjestelyn maksuohjelman aikana velallisen maksukyky voi muuttua esimerkiksi tulot voivat tippua tai menot voivat ennakoimattomasti kasvaa. Maksuohjelmaa voidaan muuttaa sen alkamisen jälkeen velallisen tai velkojan kirjallisesta hakemuksesta tuomioistuimelle. Muutoksia ei tehdä kevein perustein, vaan ne vaativat aina erityisen painavat syyt. Olennaisina muutoksina on pidetty mm., jos velkajärjestelyn ulkopuolisia velkoja ilmaantuu tai jos jo maksuohjelmassa huomioitu velka todetaan toisenlaiseksi. Myös velallisen olosuhteet voivat muuttua. Velallisen talous ja maksukyky voi oleellisesti heikentyä pitkäaikaisesti tai pysyvästi esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. Muutoksen on oltava niin olennainen, ettei valalliselta voida kohtuudella edellyttää maksuohjelman mukaisen suoritusvelvollisuuden täyttämistä (VJL 44.1 §). 

Maksuohjelman raukeaminen

Maksuohjelma raukeaa, kun velallinen hakee sitä kirjallisesti tuomioistuimelta. Jos velkoja hakee maksuohjelman raukeamista, voi tuomioistuin määrätä maksuohjelman raukeamaan silloin, jos velallinen on ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen tai jos maksuohjelman vahvistamisen jälkeen ilmenee aiemmin tuntemattomia syitä, jotka olisivat alun perin estäneet velkajärjestelyn, tai jos velallinen on vaarantunut maksuohjelman toteutumisen esimerkiksi velkaantumalla lisää (VJL 42 §). Raukeamisen sijasta tuomioistuin voi vahvistaa velkojalle maksettavaksi lisäsuorituksia viivästyskorkoineen. Jos maksuohjelma raukeaa, velallinen ei saa enää uudelleen hakea velkajärjestelyä ilman erityisen painavaa syytä.

Liitän tähän vielä Turun hovioikeuden velkajärjestelyn maksuohjelman raukeamista koskevan päätöksen THO:2019:9. 

Lisätietoja velkajärjestelyn maksuohjelmasta löydät täältä.

Velkajärjestelyn lisäsuoritusvelvollisuus

 

Velkajärjestelyn maksuohjelmassa velallisen maksuvara lasketaan odotettavissa olevan ansiokehityksen mukaan. Velkajärjestelyn aikana velallisen tulot voivat kuitenkin nousta, minkä vuoksi velallinen joutuu maksamaan lisäsuorituksia tuloistaan ja varoistaan. Tätä kutsutaan lisäsuoritusvelvollisuudeksi. Lisäsuoritusvelvollisuus koskee velallisen maksuohjelman aikaisia tuloja ja varoja, ei enää maksuohjelman päättymisen jälkeen saatuja tuloja tai varoja. Näin ollen ratkaisevaa on se, milloin lisäsuoritusvelvollisuuden oikeusperuste on syntynyt. 

Velkajärjestelylain 35 a §:ssä todetaan, että kun velallisen tulot kasvavat maksuohjelmaan merkittyihin tuloihin verrattuna kalenterivuoden aikana vähintään 2000 euroa, on velallisen käytettävä velkojensa suoritukseksi puolet 2000 euroa ylittävästä osasta. Tuloilla tarkoitetaan nettotuloja, joista on vähennetty pakolliset verot ja lakisääteiset maksut. Lisäsuoritusvelvollisuus, jossa velallisen saa pitää puolet 2000 euroa ylittävistä tuloista, on tarkoitettu kannustamaan velallista maksuohjelman aikaiseen tulonhankintaan.

Velkajärjestelylain 35 a §:n mukaan velallisen saadessa perinnön, lahjan tai muun kertaluonteisen suorituksen, jonka määrä ylittää 1000 euroa, on velallisen maksettava velkojille 1000 euroa ylittävä osa tällaisten suoritusten yhteenlasketusta määrästä. Lisäsuoritusvelvollisuutta ei kuitenkaan vahvisteta velalliselle, jonka tulojen ei voida olettaa kasvavan maksuohjelman aikana niin paljon, että heille lisäsuoritusvelvollisuus syntyisi. Näitä ovat mm. eläkkeellä olevat tai juuri eläkkeelle siirtymässä olevat velalliset, joilla ei ole enää aikomusta taikka kykyä palata työhön. 

On arvioitu, että lisäsuoritusvelvollisuuden poistaminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa velalliset järjestelisivät tulotasonsa maksuohjelman vahvistamisvaiheessa mahdollisimman alhaiseksi, mikä voisi merkittävästi vähentää maksuja velkojille ja siten vaikuttaa koko velkajärjestelyn hyväksyttävyyteen.

Lisätietoja velkajärjestelyn lisäsuoritusvelvollisuudesta löytyy mm. Oikeuspalveluviraston sivuilta.

Velan vanhentuminen - korkeimman oikeuden ennakkopäätös

Korkeimman oikeuden ennakkopäätös 2025:34 käsitteli velallisen A velkojen vanhentumista velkajärjestelyn jälkeen. A:lle oli vahvistettu viiden vuoden maksuohjelma, jonka aikana hänen maksukykynsä parani ja hänelle määrättiin lisäsuoritusvelvollisuus. A väitti, että velat olivat vanhentuneet, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät hänen vaatimuksensa. Korkein oikeus vahvisti hovioikeuden päätöksen, eikä velan vanhentuminen vaikuttanut lisäsuoritusvelvollisuuden täytäntöönpanoon.

Velalliselle A oli vahvistettu viiden vuoden maksuohjelma vuosille 2011 – 2016. Velkajärjestelyn aikana A:n maksukyky oli parantunut ja hänelle oli vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus 6.4.2020. Saatavan perintää alettiin hoitaa ulosoton kautta.

Velallinen A esitti, että velkojien saatavat olisivat velan vanhentumisesta annetun lain 13 a §:n nojalla vanhentuneet maksuohjelman päättymisen jälkeen lopullisesti, kun velkojen erääntymisestä oli kulunut 20 vuotta. Ulosottomies hylkäsi A:n väitteen, minkä vuoksi A valitti asiassa käräjäoikeuteen. Käräjäoikeus hylkäsi A:n tekemän ulosottovalituksen.

Seuraavaksi asia eteni hovioikeuteen, joka totesi, että A:n velat eivät olleet vanhentuneet velkajärjestelyn maksuohjelman aikana. Hovioikeuden mielestä A:n olisi tullut vedota saatavien lopulliseen vanhentumiseen lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä eikä vasta sitten, kun asia oli edennyt ulosottoon. Hovioikeus katsoi, että velkojilla on oikeus saada lisäsuoritukset, jotka perustuvat velkajärjestelyn maksuohjelman aikaisiin tuloihin, jolloin velka ei ollut vielä vanhentunut. Näin ollen velkojilla on oikeus saada maksuohjelman jälkeen vanhentuneisiin velkoihin liittyvät lisäsuoritukset. A:n olisi hovioikeuden mukaan tullut oma-aloitteisesti ryhtyä suorittamaan ennakoitua suurempiin tuloihinsa perustuvia lisäsuorituksia, minkä velvollisuuden hän oli laiminlyönyt.

Hovioikeus myönsi valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoi, että lisäsuoritusvelvollisuutta koskevan päätöksen täytäntöönpanossa ei ollut merkitystä sillä, että velka olisi maksuohjelman päättymisen jälkeen vanhentunut lopullisesti sillä perusteella, että sen erääntymisestä oli kulunut vanhentumislain 13 a §:ssä säädetyt 20 vuotta. Korkein oikeus ei näin ollen muuttanut hovioikeuden ratkaisua.

Ennakkopäätös on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

Velkajärjestelyhakemuksen hylkääminen

Velkajärjestelyhakemuksen hyväksyntä perustuu aina tuomioistuimen kokonaisarvioon, joten mikään automaatio se ei ole. Suurimmassa osassa tapauksista velkajärjestely kuitenkin aloitetaan. Tuomioistuin voi hylätä velkajärjestelyhakemuksen, jos sille ei ole edellytyksiä tai sille on jokin velkajärjestelylain mukainen este. Hakijan on siten täytettävä velkajärjestelylain määrittämät edellytykset velkajärjestelylle.

Velkajärjestely voidaan hylätä, vaikka velallisen taloudellista asemaa koskevat edellytykset täyttyisivät. Velkajärjestelylaissa on listattu kymmenen kohdan luettelo esteperusteista (velkajärjestelylaki 10 § Velkajärjestelyn yleiset esteet), jotka voivat muodostaa esteen velkajärjestelylle. Esteperusteilla on haluttu poistaa velkajärjestelystä sellaiset henkilöt, joiden velkaantumiseen liittyy moraalista moitittavuutta esimerkiksi rikosperusteisia velkoja.  Näin on haluttu estää velkajärjestely henkilöiltä, jotka ovat aiheuttaneet maksukyvyttömyytensä omalla toiminnalla. Velkajärjestelyn aloittaminen näissä tapauksissa edellyttää erityisen painavia vastasyitä.

Kun velkojia ja velallista on kuultu velkajärjestelyn hakuprosessissa, tekee tuomioistuin ratkaisun velkajärjestelyn aloittamisesta tai hylkäämisestä. Hakemus voidaan hylätä ilman, että velkojia kuullaan. Mikäli velkojat ovat lausuneet hakemuksesta, ei tuomioistuin voi hylätä hakemusta kuulematta ensin velallista velkojien lausumasta.

Jos käräjäoikeus hylkää velkajärjestelyhakemuksen, voi velallinen hakea muutosta päätökseen valittamalla siitä hovioikeuteen. Hovioikeus voi olla eri mieltä kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden päätöksessä voidaan todeta olevan edellytykset velkajärjestelylle eikä velkajärjestelyn esteitä ole. Tällöin hovioikeus tekee päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta ja palauttaa asian käsittelyn takaisin käräjäoikeuteen.

Käytännössä on tavanomaista, että velkajärjestely aloitetaan esteestä huolimatta painavien vastasyiden perusteella. Jos velkajärjestely hylätään, ei tämä muodosta estettä sille, etteikö velkajärjestelyä voisi hakea myöhemmin uudestaan, kun hylkäämiseen johtaneet syyt ovat korjautuneet.  

Selvittäjän rooli yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Yksityishenkilön velkajärjestelylain 64 §:ssä todetaan, että velkajärjestelyssä voidaan määrätä selvittäjä, jos se on velallisen taloudellisen aseman selvittämiseksi, omaisuuden rahaksimuuton vuoksi tai muuten velkajärjestelyn toteuttamiseksi tarpeen. Käytännössä selvittäjää käytetään usein velkajärjestelyissä. Laissa todetaan kuitenkin, että jos velallisen hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi, selvittäjä voidaan määrätä vain, jos se on asian riitaisuuden tai epäselvyyden vuoksi tarpeen.

Selvittäjän vaatimukset

Velkajärjestelyn selvittäjällä on merkittävä rooli velkajärjestelyn maksuohjelman laatimiseksi. Laissa on määritelty, että selvittäjän tulee olla täysi-ikäinen, rehelliseksi tunnettu ja suostuvainen tehtävään. Selvittäjän tehtävä vaatii asiantuntemusta, joten hänellä on oltava tehtävän edellyttämä kyky, taito ja kokemus. Hänen tulee olla puolueeton ja riippumaton sekä velalliseen että velkojiin nähden. Hänen tehtävänä on löytää ratkaisut, jotka ovat kaikkien osapuolten kannalta kohtuullisia ja toteuttamiskelpoisia.

Selvittäjän tehtävät

Lain mukaan selvittäjän tehtävänä on laatia ehdotus maksuohjelmaksi tuomioistuimen asettamassa määräajassa sekä suorittaa muut tuomioistuimen selvittäjälle määräämät tehtävät.

 Maksuohjelmaehdotusta laatiessaan selvittäjän on neuvoteltava velallisen ja velkojien kanssa ja annettava heille tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista sekä varattava heille tilaisuus lausua hakemuksesta ja ehdotuksesta. Maksuohjelmaehdotukseen on liitettävä selvittäjän tiivistelmä velallisen ja velkojien hakemusta ja ehdotusta koskevista lausumista.

Selvittäjä arvioi perusteellisesti velallisen taloudellista asemaa. Hän kerää riittävät tiedot velallisen tuloista, menoista, veloista ja omaisuudesta. Selvittäjä toimii välittäjänä velkojien ja velallisen välillä. Hänen tehtävänsä on neuvotella velkojien kanssa maksusuunnitelman ehdoista ja varmistaa, että kaikki osapuolet ovat tietoisia velkajärjestelyn vaikutuksista.

Selvittäjän palkkio

Selvittäjän palkkio on määritelty oikeusministeriön asetuksessa. Jos velkoja on yhteensä alle viisi, on palkkio 478,80 euroa. Jos velkoja on 5 – 14 palkkio on 604,80 euroa. Kun velkojen lukumäärä on 15 tai enemmän, on palkkio 844,20 euroa. Näitä palkkiota on lisäksi mahdollista tuomioistuimen harkinnan mukaisesti korottaa enintään 50 prosentilla. Korotus vaatii, että asia on ollut selvittäjälle erityisen vaikea tai työläs. Mikäli palkkiota korotetaan, on se erikseen vielä perusteltava.

Selvittäjän palkkiosta on olemassa Korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2024:60.

Yksityishenkilön velkajärjestelyn selvittäjä on keskeinen toimija prosessissa, joka tähtää velallisen taloudellisen tasapainon palauttamiseen ja velkojen järjestelyyn. Selvittäjän tehtävä vaatii asiantuntemusta, puolueettomuutta ja kykyä hallita monimutkaisia tilanteita. Hänen vastuullaan on varmistaa, että prosessi etenee lainmukaisesti ja että kaikki osapuolet saavat oikeudenmukaisen kohtelun. Selvittäjän työ on tärkeää ylivelkaantuneiden henkilöiden taloudellisen tulevaisuuden rakentamisessa.

Velkajärjestelyn rauhoitusaika

 

Kun käräjäoikeus on tehnyt päätöksen velkajärjestelyn aloittamisesta, käynnistyy ajanjakso, jota kutsutaan rauhoitusajaksi. Rauhoitusaikana voimassa ovat velkojen maksu-, vakuudenasettamis-, perintä- ja ulosmittaus- ja täytäntöönpanokiellot. Velkajärjestelyn alkaminen keskeyttää myös viivästyskoron kertymisen (VJL 16 §). Velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset jatkuvat maksuohjelman vahvistamiseen saakka. Jos velkajärjestely hylätään, päättyvät oikeusvaikutukset, kun tuomioistuin on antanut päätöksen asiassa. 

Velallinen ei tänä aikana saa maksaa velkajärjestelyssä olevia velkojaan. Maksukiellon on tarkoitus estää velallista asettamasta tiettyä velkojaa muita velkojia parempaan asemaan. Vastaavasti velkoja ei voi periä velallisen velkoja tai ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin velkojen perimiseksi. Velkajärjestelyn aloittaminen keskeyttää myös viivästyskoron kertymisen velkajärjestelyn piiriin kuuluville veloille.

Käytännössä ulosmittaus tuloista myös rauhoitusaikana jatkuu, mutta ulosmitattuja varoja ei rauhoitusaikana tilitetä edelleen velkojille paitsi elatusapuvelat, joiden tilittäminen jatkuu myös rauhoitusaikana. Ulosottoon kertyneet varat käytetään mahdollisen selvittäjän palkkion maksamiseksi ja/tai palautetaan velalliselle myöhemmin velkajärjestelyn maksuohjelman vahvistuttua. Jos velalliselle vahvistetaan maksuohjelma, on siinä kerrottu, miten ulosoton hallussa olevien rahojen kanssa menetellään. Mikäli velkajärjestely hylätään, ulosmitatut rahat tilitetään edelleen velkojille.    

Rauhoitusaikana velallisen on säästettävä varat, jotka häneltä jäävät välttämättömien menojen jälkeen aina siihen saakka, kunnes velkajärjestelyn maksuohjelma on vahvistettu. Rauhoitusaika edistää velallisen talouden saattamista tasapainoon. Velallisen velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ulosmittaus raukeaa, kun maksuohjelma on lainvoimaisesti vahvistettu.

Velkajärjestelyn maksuohjelma

Velkajärjestelyssä velalliselle vahvistetaan hänen maksukykyään vastaava maksuohjelma (VJL 23 §). Velkajärjestelyä varten velkaneuvojani laati minulle maksuohjelmaehdotuksen, joka liitettiin osaksi velkajärjestelyhakemustani. Tämä ei sopinut velkojille, minkä vuoksi uusi maksuohjelma kera vastineen toimitettiin käräjäoikeudelle.  Maksuohjelmaehdotus voidaan toimittaa määräajassa tuomioistuimelle velkajärjestelyn aloitusratkaisun jälkeen tai velkajärjestelyhakemuksen liitteenä. 

Maksuohjelma laaditaan siten, että velallisen on käytettävä välttämättömien elinkustannusten jälkeiset tulot velkojen maksamiseen. Tulojen ja menojen välinen erotus, maksuvara, ratkaisee, kuinka paljon velallinen joutuu velkojaan maksamaan. Tuomioistuin pyytää maksuohjelmaehdotukseen ja velkajärjestelyn edellytyksiin kirjalliset lausunnot velkojilta. Velkojat voivat kiistää velkajärjestelyn aloittamisen edellytykset tai tuoda esiin esteperusteita, kuten minulle kävi. 

Ehdotuksen maksuohjelmasta voi laatia velallinen (velkaneuvoja) tai tuomioistuimen määräämä selvittäjä. Riippumaton selvittäjä määrätään silloin, kun velallisen taloudellinen asema halutaan selvittää, velallisen omaisuutta realisoidaan tai kun katsotaan, että se on muuten velkajärjestelyn toteutumisen kannalta tarpeen (VJL 64 §). Käytännössä selvittäjiä käytetään usein maksuohjelman laatimisessa avuksi. Selvittäjälle maksetaan työstään velkajärjestelylain mukainen palkkio.

Velkajärjestelyn maksuvaralaskelmassa selvitetään velallisen tulot ja välttämättömät menot sekä velallisen mahdollisuudet selvitä veloista. Tuloja arvioitaessa otetaan huomioon kaikki velallisen tulot, ansaintamahdollisuudet ja arvioidaan tulevaa tulokehitystä. Tuloina pidetään palkkaa, pääomatuloja, eläkettä, työttömyys- ja sosiaalietuuksia pois lukien lapsilisät ja elatustuki.

Tuloista vähennetään mm. asumismenot, lapsen päivähoitomenot, elatusapu sekä muut toimeentulon kannalta välttämättömät menot. Luontaisetuja ei lasketa mukaan nettotuloihin, mutta joskus ne voidaan ottaa huomioon vähennyksissä. Asumismenoja ovat vuokra, asunto-osakkeen hoito- ja rahoitusvastike, asumisoikeusasunnon käyttövastike, sähkö, vesi, lämmitys, kiinteistövero ja tavanomaiset koti- ja kiinteistövakuutusmaksut. Asumiskustannukset huomioidaan pääosin sen suuruisina, kuin velallinen niitä maksaa. Kuitenkin, jos velallisen asumiskulut poikkeavat huomattavasti paikkakunnan kohtuullisista asumiskustannuksista, otetaan menoissa huomioon vain nämä kohtuullisina pidettävät kustannukset.

Välttämättömät elinkustannukset vähennetään myös tuloista. Vuonna 2025 yksin asuvan velallisen välttämättömäksi elinkustannukseksi lasketaan ravinto- ja vaatemenot, tavanomaiset terveydenhoitomenot, kodin ylläpidon menot, paikallisliikenteen käyttö, sanomalehtitilaus, puhelin, tv-maksut ja harrastustoiminta. Näistä ei tehdä erillisselvitystä, vaan tuo summa kattaa kaiken edellä mainitun. Tänä vuonna yksinasuvan välttämättömät elinkustannukset ovat 715 euroa/kk. 

Viimein maksuohjelma vahvistetaan tuomioistuimen hakemusasiainistunnossa tai määräajassa sen jälkeen, jos velkajärjestelyyn on velkajärjestelylain mukaiset edellytykset ja ohjelma vastaa lain säädöksiä, ja jos kaikki tunnetut velkojat hyväksyvät maksuohjelman sisällön. Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen velallisen ulosotto raukeaa. Velallinen sitoutuu noudattamaan maksuohjelmaa ja siinä määriteltyjä ehtoja.

Velkajärjestelyn maksuohjelmassa on kerrottu yksityiskohtaisesti, mitä ja milloin velallisen on suoritettava kullekin velkojalleen. 

Velkajärjestely etenee

 Velkaneuvojani on vaihtunut. Tämä selvisi, kun uusi velkaneuvoja soitti ja kertoi, että velkojat ovat antaneet omat lausumansa velkajärjestelyhakemukseeni. Nyt meillä on heinäkuun loppuun asti aikaa antaa oma vastineemme näihin velkojien lausumiin. Velkaneuvojani uskoi, että saa tuon vastineen tehtyä määräaikaan mennessä. Tämä on parasta loma-aikaa, mikä viivästyttää asioiden etenemistä.  

Velkojistani kaksi olivat laatineet lausuman velkajärjestelyhakemukseeni. Lowell vastusti velkajärjestelyä omassa useamman sivun lausumassaan. Intrum esitti vajaan sivun pituisessa lausumassaan, että velkajärjestelyhakemukseni tulisi kokonaan hylätä. Perusteluissaan molemmat vetosivat velkajärjestelylain 10 §:n 7-kohtaan, jossa todetaan, että velallisen velkaantumiseen johtaneita toimia voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää piittaamattomina ja vastuuttomina ottaen huomioon velallisen ikä, asema ja muut olosuhteet. 

Velkaneuvojani mukaan hakemuksestani oli jostain syystä jäänyt kokonaan uupumaan laatimani velkaantumisselvitys, joka on keskeinen osa velkajärjestelyhakemusta. Asia on kuitenkin yhä korjattavissa, joten näiden lausumien perusteella emme vielä heitä kirvestä kaivoon. Aika näyttää, miten asiat etenevät. Siihen saakka pidän toivoa yllä ja nautin kesästä. 

Hyvää kesää kaikille kanssa velallisille!

  

Velkajärjestelyn tarkoitus

 

Velkajärjestelyn tarkoitus on antaa maksukyvyttömälle yksityishenkilölle mahdollisuus selviytyä veloistaan. Velkajärjestelyn avulla vakavissa velkaongelmissa oleva yksityishenkilö voi saada taloudellisen tilanteensa korjattua, mikä on yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta tavoiteltavaa. Velkajärjestelyssä velallinen käyttää omaisuutensa ja maksukykynsä velkojen maksuun vahvistetun maksuohjelman keston ajan. Velkajärjestelyyn voi päästä yhtä hyvin palkansaaja, eläkeläinen, sosiaalitukien varassa oleva kuin elinkeinonharjoittajakin.  

Velkajärjestelyllä on kaksi päätavoitetta: rehabilitaatio eli velallisen maksukyvyn palauttaminen ja velkojen perintä.  Maksukyvyn palauttaminen on velasta vapautumista siten, että velallisen velkavastuuta pienennetään tämän maksukykyä vastaavaksi. Samalla pyritään turvaamaan velkojien oikeus maksun saantiin niin täysimääräisenä, kuin se vain on mahdollista. Suoritettuaan maksukykyään vastaavan määrän veloista, velallinen vapautuu lopuista veloista. 

Velkajärjestelyä ei lähtökohtaisesti myönnetä, jos velallinen selviytyy veloistaan kohtuullisen lyhyessä ajassa. Yksityishenkilön velkajärjestely on viimesijainen keino järjestellä velat, ja käräjäoikeus myöntää sen yleensä vasta, kun velkoja on ensin yritetty maksaa ulosoton kautta, todetaan Takuusäätiön sivuilla. 

Velkajärjestelyssä selvitetään velallisen kokonaisvelkatilanne ja sen jälkeen käytetään kaikki välttämättömien elinkustannusten jälkeinen varallisuus velkojen maksamiseen. Velkajärjestelyyn sisällytetään kaikki sellaiset velat, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista.

Velkajärjestelyn maksuohjelma vahvistetaan niillä tiedoilla, jotka ovat vakiintuneet vahvistushetkellä. Velkajärjestelyn ajalle, joka on keskimäärin 3 - 5 vuotta, laaditaan maksuvaralaskelma, jossa otetaan huomioon kaikki velallisen tulot, ansaintamahdollisuudet ja arvio tulevasta tulokehityksestä. Omistusasunnon säilyttävä maksuohjelma voi olla keskimääräistä 3 - 5 vuoden velkajärjestelyä pidempi. 

Velkajärjestelyssä on oikeus säilyttää lähinnä vain perusturvaan kuuluva omaisuus, kuten omistusasunto, kohtuullinen asuntoirtaimisto, henkilökohtaiset tavarat ja työvälineet sekä toimeentulon turvaamiseksi tarvittavat tavarat. Muu omaisuus on lähtökohtaisesti realisoitava ja käytettävä velkajärjestelyssä olevien velkojen maksamiseksi.

 

Ulosottoon päätyminen

 

Ulosottoon päädytään, kun muulla tavalla maksamatta jäänyttä velkojan saatavaa aletaan periä. Ulosottoon saatava on tullut oikeudellisen perinnän kautta. Oikeudelliseen perintään on siirrytty sen jälkeen, kun vapaaehtoisen perinnän keinot mm. velkojan toimittamat maksumuistutukset on jo käytetty.

Ulosotossa velalliselle asetettu velvoite, jota tämä ei ole vapaaehtoisesti täyttänyt, pannaan täytäntöön. Ulosottoasia tulee vireille yleisesti velkojan kautta, kun velkoja toimittaa ulosottoviranomaiselle ulosottohakemuksen kirjallisesti tai sähköisesti.

Velan tullessa ulosottoon perittäväksi ilmoitetaan siitä velalliselle vireilletuloilmoituksella. Ilmoituksessa on kerrottu velan tiedot, velkaa hoitavan ulosottohenkilön yhteystiedot, yhteydenottokehotus ja mahdollinen ennakkoilmoitus tulevasta ulosmittauksesta. Ilmoituksen lisäksi lähetetään vielä kertaalleen maksukehotus. Jos velallinen ei suorita maksua viimeistään eräpäivänä, tulee hänelle ulosottorekisteriin merkintä.

Itselläni on maksuhäiriömerkinnät kolmesta eri kulutusluotosta. Näiden velkojen lyhennykset ovat menneet ulosoton kautta kohta kolme vuotta. Siitä, kun jätin ensimmäiset maksut maksamatta, kului noin 10 kuukautta siihen, kun ulosmittaus tuloista alkoi. Kykenemättömyys hoitaa velkojen lyhennykset maksuohjelman mukaisesti tuntui aikanaan ihan hirveältä epäonnistumiselta, mutta ajan oloon sopeuduin ulosottoon. Se oli tilanteessani ainoa oikea ratkaisu. 

Ennen ulosoton alkua maksoin kaikki pienemmät velkani pois. Ulosotto ei ole maailmanloppu, vaan ylivelkaantuneen tapa hoitaa velkojaan hallitusti ja tapa lopettaa velkaantuminen. Ainoastaan se, että nykyisten tulojeni ja ulosoton korkojen vuoksi velkapääomani ei kuukausittaisista lyhennyksistä huolimatta enää juurikaan lyhene, harmittaa. Olen siinä mielessä maksukyvytön ulosottovelkoihini nähden. 

Lisätietoja ulosotosta löytyy mm. ulosottolaitoksen sivuilta. 

Vapaakuukaudet ulosotossa

 

Toukokuun alusta 2023 tuli voimaan uudistus, jonka mukaan velallisella on oikeus saada maksuvapaita kuukausia, lykätä velan takaisinmaksua sekä hakea muuttuneen elämäntilanteen vuoksi lupaa lyhentää ulosottosaatavaa tilapäisesti vähemmän.

Uudistus oli tervetullut, sillä yhä useampi päätyy ulosottoon muuttuneen elämäntilanteen esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. Ulosotto ja siihen liittyvä lainsäädäntö ei ole yksinkertaista, minkä vuoksi yksityishenkilö ei välttämättä tiedä kaikista ulosoton aikaisista oikeuksistaan.

Velallisella on tietyin edellytyksin oikeus saada kalenterivuoden aikana vähintään yksi vapaakuukausi, jolloin ulosottoa ei peritä. Vapaakuukauden edellytyksenä on se, että tulon ulosmittaus on jatkunut yhtäjaksoisesti tai lähes yhtäjaksoisesti 12 kuukautta. Vapaakuukauden saamisen ehtojen täyttyessä ja velallisen vapaakuukautta pyytäessä johonkin tiettyyn kuukauteen, tulisi ulosoton ensisijaisesti tätä pyyntöä noudattaa. 

Yhden vapaakuukauden edellytyksenä on, että velallisen nettotulot ovat yli kaksi kertaa, mutta enintään neljä kertaa velallisen suojaosuuden verran. Velallisen suojaosuus on tänä vuonna 986,40 euroa/kk. Jos velallisella on lapsia, lasketaan päälle vielä lapsikorotus. 

Pienituloisella, jonka nettotulot ovat alle kaksi kertaa velallisen suojaosuuden verran on lähtökohtaisesti oikeus kolmeen vapaakuukauteen kalenterivuoden aikana. Lisäksi pienituloiset velalliset saavat pyynnöstä neljännen vapaakuukauden, jos jokin ulosottokaaressa säädetty muu peruste vapaakuukauden myöntämiselle täyttyy (ylivelkaantumisen torjunta). 

Vapaakuukautta on helppo pyytää ulosoton sähköisessä asiointipalvelussa, josta löytyy runsaasti hyödyllistä tietoa velalliselle. Kokemukseni mukaan sähköinen asiointi on ollut vaivatonta. Tunnistautumalla palveluun voin seurata ulosottoni ajantasaista tilannetta sekä hoitaa ulosottoon liittyviä asioita. Ainakin oma ulosottovirkailijani toivoo minun ensisijaisesti käyttävän sähköistä asiointipalvelua. 

Palveluun kirjautumalla on mahdollista hakea erilaisia ulosottoon liittyviä huojennuksia. Tapahtumat- ja päätökset -välilehdeltä voin esimerkiksi tarkastaa, milloin viimeinen vapaakuukausi on myönnetty. Huomasinkin, että edellisestä ulosottovirkailijani myöntämästä vapaakuukaudesta on kulunut jo yli vuosi aikaa.  

Edelleenkään kaikilla ulosottovelallisilla ei ole oikeutta vapaakuukausiin. Jos velallisen nettotulot ylittävät neljä kertaa velallisen suojaosuuden, ei vapaakuukautta lähtökohtaisesti myönnetä. 

Velkajärjestelyn maksuohjelman kesto

 

Velkajärjestelylain mukaan maksuohjelman kesto on tavallisten velkojen osalta pääsääntöisesti kolme vuotta. Maksuohjelman kesto voi olla viisi vuotta, kun velkajärjestely on myönnetty esteperusteesta huolimatta painavilla syillä. Maksuohjelma voi olla pidempi, mikäli esimerkiksi omistusasunto säilytetään velkajärjestelyssä. Yksityishenkilö voi vaatia tuomioistuimelta maksuohjelman pidentämistä velkojensa osalta kahdella vuodella. Tavallisten velkojen osalta maksuohjelman kesto ei kuitenkaan saa ylittää 10 vuotta.  

Mikäli velallisen maksuohjelma on niin sanottu nollaohjelma (velallisen maksuvara on nolla tai miinuksella), on velkajärjestelyn pituus lähtökohtaisesti viisi vuotta. Sitten tulevat taas ne kokonaisharkintaan liittyvät poikkeukset, jolloin maksuohjelma voi olla lyhyempi esimerkiksi sairauden, iän tai muun painavan syyn takia.  

Hyödyllisiä lisätietoja velkajärjestelystä löydät täältä.