Velkajärjestelyn tarkoitus

 

Velkajärjestelyn tarkoitus on antaa maksukyvyttömälle yksityishenkilölle mahdollisuus selviytyä veloistaan. Velkajärjestelyn avulla vakavissa velkaongelmissa oleva yksityishenkilö voi saada taloudellisen tilanteensa korjattua, mikä on yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta tavoiteltavaa. Velkajärjestelyssä velallinen käyttää omaisuutensa ja maksukykynsä velkojen maksuun vahvistetun maksuohjelman keston ajan. Velkajärjestelyyn voi päästä yhtä hyvin palkansaaja, eläkeläinen, sosiaalitukien varassa oleva kuin elinkeinonharjoittajakin.  

Velkajärjestelyllä on kaksi päätavoitetta: rehabilitaatio eli velallisen maksukyvyn palauttaminen ja velkojen perintä.  Maksukyvyn palauttaminen on velasta vapautumista siten, että velallisen velkavastuuta pienennetään tämän maksukykyä vastaavaksi. Samalla pyritään turvaamaan velkojien oikeus maksun saantiin niin täysimääräisenä, kuin se vain on mahdollista. Suoritettuaan maksukykyään vastaavan määrän veloista, velallinen vapautuu lopuista veloista. 

Velkajärjestelyä ei lähtökohtaisesti myönnetä, jos velallinen selviytyy veloistaan kohtuullisen lyhyessä ajassa. Yksityishenkilön velkajärjestely on viimesijainen keino järjestellä velat, ja käräjäoikeus myöntää sen yleensä vasta, kun velkoja on ensin yritetty maksaa ulosoton kautta, todetaan Takuusäätiön sivuilla. 

Velkajärjestelyssä selvitetään velallisen kokonaisvelkatilanne ja sen jälkeen käytetään kaikki välttämättömien elinkustannusten jälkeinen varallisuus velkojen maksamiseen. Velkajärjestelyyn sisällytetään kaikki sellaiset velat, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista.

Velkajärjestelyn maksuohjelma vahvistetaan niillä tiedoilla, jotka ovat vakiintuneet vahvistushetkellä. Velkajärjestelyn ajalle, joka on keskimäärin 3 - 5 vuotta, laaditaan maksuvaralaskelma, jossa otetaan huomioon kaikki velallisen tulot, ansaintamahdollisuudet ja arvio tulevasta tulokehityksestä. Omistusasunnon säilyttävä maksuohjelma voi olla keskimääräistä 3 - 5 vuoden velkajärjestelyä pidempi. 

Velkajärjestelyssä on oikeus säilyttää lähinnä vain perusturvaan kuuluva omaisuus, kuten omistusasunto, kohtuullinen asuntoirtaimisto, henkilökohtaiset tavarat ja työvälineet sekä toimeentulon turvaamiseksi tarvittavat tavarat. Muu omaisuus on lähtökohtaisesti realisoitava ja käytettävä velkajärjestelyssä olevien velkojen maksamiseksi.