Velkajärjestelyn maksuohjelma

Velkajärjestelyssä velalliselle vahvistetaan hänen maksukykyään vastaava maksuohjelma (VJL 23 §). Velkajärjestelyä varten velkaneuvojani laati minulle maksuohjelmaehdotuksen, joka liitettiin osaksi velkajärjestelyhakemustani. Tämä ei sopinut velkojille, minkä vuoksi uusi maksuohjelma kera vastineen toimitettiin käräjäoikeudelle.  Maksuohjelmaehdotus voidaan toimittaa määräajassa tuomioistuimelle velkajärjestelyn aloitusratkaisun jälkeen tai velkajärjestelyhakemuksen liitteenä. 

Maksuohjelma laaditaan siten, että velallisen on käytettävä välttämättömien elinkustannusten jälkeiset tulot velkojen maksamiseen. Tulojen ja menojen välinen erotus, maksuvara, ratkaisee, kuinka paljon velallinen joutuu velkojaan maksamaan. Tuomioistuin pyytää maksuohjelmaehdotukseen ja velkajärjestelyn edellytyksiin kirjalliset lausunnot velkojilta. Velkojat voivat kiistää velkajärjestelyn aloittamisen edellytykset tai tuoda esiin esteperusteita, kuten minulle kävi. 

Ehdotuksen maksuohjelmasta voi laatia velallinen (velkaneuvoja) tai tuomioistuimen määräämä selvittäjä. Riippumaton selvittäjä määrätään silloin, kun velallisen taloudellinen asema halutaan selvittää, velallisen omaisuutta realisoidaan tai kun katsotaan, että se on muuten velkajärjestelyn toteutumisen kannalta tarpeen (VJL 64 §). Käytännössä selvittäjiä käytetään usein maksuohjelman laatimisessa avuksi. Selvittäjälle maksetaan työstään velkajärjestelylain mukainen palkkio.

Velkajärjestelyn maksuvaralaskelmassa selvitetään velallisen tulot ja välttämättömät menot sekä velallisen mahdollisuudet selvitä veloista. Tuloja arvioitaessa otetaan huomioon kaikki velallisen tulot, ansaintamahdollisuudet ja arvioidaan tulevaa tulokehitystä. Tuloina pidetään palkkaa, pääomatuloja, eläkettä, työttömyys- ja sosiaalietuuksia pois lukien lapsilisät ja elatustuki.

Tuloista vähennetään mm. asumismenot, lapsen päivähoitomenot, elatusapu sekä muut toimeentulon kannalta välttämättömät menot. Luontaisetuja ei lasketa mukaan nettotuloihin, mutta joskus ne voidaan ottaa huomioon vähennyksissä. Asumismenoja ovat vuokra, asunto-osakkeen hoito- ja rahoitusvastike, asumisoikeusasunnon käyttövastike, sähkö, vesi, lämmitys, kiinteistövero ja tavanomaiset koti- ja kiinteistövakuutusmaksut. Asumiskustannukset huomioidaan pääosin sen suuruisina, kuin velallinen niitä maksaa. Kuitenkin, jos velallisen asumiskulut poikkeavat huomattavasti paikkakunnan kohtuullisista asumiskustannuksista, otetaan menoissa huomioon vain nämä kohtuullisina pidettävät kustannukset.

Välttämättömät elinkustannukset vähennetään myös tuloista. Vuonna 2025 yksin asuvan velallisen välttämättömäksi elinkustannukseksi lasketaan ravinto- ja vaatemenot, tavanomaiset terveydenhoitomenot, kodin ylläpidon menot, paikallisliikenteen käyttö, sanomalehtitilaus, puhelin, tv-maksut ja harrastustoiminta. Näistä ei tehdä erillisselvitystä, vaan tuo summa kattaa kaiken edellä mainitun. Tänä vuonna yksinasuvan välttämättömät elinkustannukset ovat 715 euroa/kk. 

Viimein maksuohjelma vahvistetaan tuomioistuimen hakemusasiainistunnossa tai määräajassa sen jälkeen, jos velkajärjestelyyn on velkajärjestelylain mukaiset edellytykset ja ohjelma vastaa lain säädöksiä, ja jos kaikki tunnetut velkojat hyväksyvät maksuohjelman sisällön. Maksuohjelman vahvistamisen jälkeen velallisen ulosotto raukeaa. Velallinen sitoutuu noudattamaan maksuohjelmaa ja siinä määriteltyjä ehtoja.

Velkajärjestelyn maksuohjelmassa on kerrottu yksityiskohtaisesti, mitä ja milloin velallisen on suoritettava kullekin velkojalleen.