Löysin mielenkiintoisen korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen,
joka eteni eri oikeusasteissa siten, että sekä käräjä- että hovioikeus
hylkäsivät velkajärjestelyhakemuksen, mutta lopulta korkein oikeus myönsi
hakijalle velkajärjestelyn. Mutkat suoraksi asia eteni kutakuinkin
seuraavasti:
A haki vuonna 2020 velkajärjestelyyn, vaikka oli tehtaillut
petoksia, joista hänet oli tuomittu ankariin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.
Viimeisin rangaistus oli langetettu vain vuotta aiemmin, vuonna 2019. Rikosperusteisten
velkojen osuus oli noin 200 000 euroa ja henkilökohtaisten
kulutusluottojen osuus noin 70 000 euroa.
Käräjäoikeus antoi A:n
velkajärjestelyhakemukseen hylkäävän päätöksensä 3.12.2020. Käräjäoikeudessa
A:n katsottiin olevan velkajärjestelylain mukaisesti maksukyvytön ja että velkajärjestelylle
oli velkajärjestelylain 10 § 1:n (rikosperusteinen velkaantuminen) ja 7:n (piittaamaton velkaantuminen) kohdan mukaiset esteet.
Vaikka käräjäoikeus piti peliriippuvuutta painavana syynä,
katsoi se A:n velkaantuneen erityisen moitittavasti. Lisäksi se katsoi, että
velkaantumisesta kulunut aika ei puoltanut velkajärjestelyn myöntämistä.
Hovioikeus piti käräjäoikeuden
hylkäävän päätöksen voimassa ratkaisussaan 23.3.2022. Hovioikeus katsoi, että
A:n esteperusteet (rikosperusteinen velkaantuminen ja piittaamaton velkaantuminen) olivat moitittavia, koska A oli tuomittu ankariin
ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Lisäksi tuomioista kulunut aika ei puoltanut
velkajärjestelyn myöntämistä. A:lle myönnettiin kuitenkin valituslupa
korkeimpaan oikeuteen, jonne asia myös lopulta eteni.
Korkein oikeus myönsi A:lle velkajärjestelyn
vuonna 2023. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan mm. sillä, että A:lla oli
diagnosoitu peliriippuvuus, ja että pelaaminen oli loppunut vuonna 2016. Korkein
oikeus katsoi, että velallisen harkintakykyyn vaikuttavat sairaudet tulee ottaa
kokonaisharkinnassa huomioon, kun arvioidaan velkaantumisen piittaamattomuutta.
A oli uudelleenkouluttautunut ja työllistynyt. Korkeimman
oikeuden päätöksessä erityisesti korostui A:n aktiivisuus ja ns. sosiaalinen
ryhdistäytyminen sekä se, että hän oli tehnyt voitavansa velkojen maksamiseksi.
A:n kokonaisvelkaan ja tuloihin nähden A oli maksukyvytön. Korkeimman oikeuden perusteluista
selviää, että on tärkeä kyetä osoittamaan, että velallinen on ottanut vastuun
velkojensa hoitamisesta omien kykyjensä mukaisesti.
Korkein oikeus lisäksi arvioi, että velkaantumisen
ajankohtana on lähtökohtaisesti pidettävä rikosten tekoaikaa, ei niistä
annettujen tuomioiden ajankohtaa.
Myös A:n elatusvelvollisuus otettiin korkeimman oikeuden velkajärjestelyn
kokonaisharkinnassa huomioon. Velkajärjestelyn
kokonaisharkinnassa korkein oikeus ei arvioinut ainoastaan velallisen
toimeentuloa, vaan arvio sitä koko perheen kannalta.
Mikäli ennakkopäätös kiinnostaa tarkemmin, voit tutustua
siihen tästä.