Korkeimman oikeuden ennakkopäätös 2025:34 käsitteli velallisen A velkojen vanhentumista
velkajärjestelyn jälkeen. A:lle oli vahvistettu viiden vuoden maksuohjelma,
jonka aikana hänen maksukykynsä parani ja hänelle määrättiin
lisäsuoritusvelvollisuus. A väitti, että velat olivat vanhentuneet, mutta
käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät hänen vaatimuksensa. Korkein oikeus
vahvisti hovioikeuden päätöksen, eikä velan vanhentuminen vaikuttanut
lisäsuoritusvelvollisuuden täytäntöönpanoon.
Velalliselle A oli vahvistettu viiden vuoden maksuohjelma
vuosille 2011 – 2016. Velkajärjestelyn aikana A:n maksukyky oli parantunut ja
hänelle oli vahvistettu lisäsuoritusvelvollisuus 6.4.2020. Saatavan perintää
alettiin hoitaa ulosoton kautta.
Velallinen A esitti, että velkojien saatavat olisivat velan
vanhentumisesta annetun lain 13 a §:n nojalla vanhentuneet maksuohjelman
päättymisen jälkeen lopullisesti, kun velkojen erääntymisestä oli kulunut 20
vuotta. Ulosottomies hylkäsi A:n väitteen, minkä vuoksi A valitti asiassa käräjäoikeuteen.
Käräjäoikeus hylkäsi A:n tekemän ulosottovalituksen.
Seuraavaksi asia eteni hovioikeuteen, joka totesi, että A:n
velat eivät olleet vanhentuneet velkajärjestelyn maksuohjelman aikana. Hovioikeuden
mielestä A:n olisi tullut vedota saatavien lopulliseen vanhentumiseen
lisäsuoritusvelvollisuuden vahvistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä
eikä vasta sitten, kun asia oli edennyt ulosottoon. Hovioikeus katsoi, että
velkojilla on oikeus saada lisäsuoritukset, jotka perustuvat velkajärjestelyn
maksuohjelman aikaisiin tuloihin, jolloin velka ei ollut vielä vanhentunut.
Näin ollen velkojilla on oikeus saada maksuohjelman jälkeen vanhentuneisiin
velkoihin liittyvät lisäsuoritukset. A:n olisi hovioikeuden mukaan tullut oma-aloitteisesti
ryhtyä suorittamaan ennakoitua suurempiin tuloihinsa perustuvia lisäsuorituksia,
minkä velvollisuuden hän oli laiminlyönyt.
Hovioikeus myönsi valitusluvan korkeimpaan oikeuteen. Korkein
oikeus katsoi, että lisäsuoritusvelvollisuutta koskevan päätöksen
täytäntöönpanossa ei ollut merkitystä sillä, että velka olisi maksuohjelman
päättymisen jälkeen vanhentunut lopullisesti sillä perusteella, että sen
erääntymisestä oli kulunut vanhentumislain 13 a §:ssä säädetyt 20 vuotta.
Korkein oikeus ei näin ollen muuttanut hovioikeuden ratkaisua.
Ennakkopäätös on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
